Perinnetoiminnan eri muotoja ja vinkkejä toimintaan

Perinnetoiminnan keskiössä on paloalan historian, perinteiden ja kehityksen tallentaminen.
Erilaisten kokoelmahuoneiden, palomuseoiden ja veteraaniautojen entisöinnin lisäksi näkyvimpiä perinnetoiminnan muotoja on myös ollut palokuntien merkkipäivinään julkaisemat historiikit. Usein historiikit on kuitenkin annettu ulkopuolisen kirjoittajan, historioitsijan tai toimittajan koottaviksi.
Merkittävä osa palokuntienkin perinteen säilyttämistä on toiminnan dokumenttien taltioiminen. Historiankirjoitus tarvitsee lähdeaineistonsa. Myös erilaisia kokoelmahuoneita tai palomuseoita koottaessa on vanha dokumenttiaineisto esim. vanhat valokuvat keskeisiä.

Tämän aineiston keräämisessä ja säilyttämisessä palokuntien ja yksittäisten palokuntalaisten aktiivisuus onkin keskeistä. Yksinkertaisimmillaan tällainen perinnetoiminta on palokunnan dokumenttien, esim. pöytäkirjojen ja muun kirjoitetun sekä kuva-aineiston tallettamista jälkipolville.
Esimerkiksi vapaaehtoisella sektorilla tämäntyyppinen toiminta sopii hyvin yhdeksi veteraanitoiminnan muodoksi. Keskeistä on että aineistoa säilytetään siten ettei se vaurioidu ja ennen kaikkea niin, että aineisto säilyy tallessa, eikä esimerkiksi leviä yksitäisten palokunnan jäsenten matkaan.

Eilispäivän tapahtumat ovat jo huomenna historiaa. Perinteen säilyttämistä on myös palokunnan tämän päivän toiminnan dokumentointi esimerkiksi valokuvaamalla. olennaista silloin on että myös nykypäivän aineistoa kootaan talteen säilytettäväksi palokunnan arkistoon. Kerättäessä kuvia talteen on myös tärkeää että kuvien yhteyteen kirjataan niihin liittyvää tietoa, milloin kuvattu ja missä yhteydessä, keitä kuvassa on jne.

Vanhan kaluston entisöinti ja konservointi on jo astetta vaativampaa toimintaa. Tarvitaan sopivat tilat työskentelylle ja ennen kaikkea esineistön säilyttämiselle. Kädentaitojen lisäksi tarvitaan myös jonkin verran tietoa entisöintimenetelmistä.

Entisöintihankkeissa kannattaakin olla yhteydessä esimerkiksi maakuntamuseoihin ja pyytää niistä neuvoja konservoimisen periaatteista. Sillä harkitsemattomalla entisöinnillä vanhaa kalustoa voidaan myös tärvellä. Vanhaa vuosikymmeniä käytössä ollutta kalustoa ei esimerkiksi pidä pyrkiä viimeistelemään ja maalaaman "umpeen" kuin uuden veroiseksi.
Taitava entisöijä etenee harkiten ja kunnioitta esineen ikää ja käyttöhistoriaa, eikä vain vedä uutta maalia päälle. Osa vanhan kaluston säilyttämistä on myös niiden käyttöhistorian tallentaminen. Suomalaisista palokuntakokoelmista löytyy jo nyt esineistöä joiden käyttötapa tai jopa tarkoitus on vaipunut historian hämärään. Arvokasta museoesineistöä ovat näin myös kaluston käyttöohjekirjat, sekä kaluston käyttäjiltä suullisesti kerätty ja talteen kirjattu tieto. Myös esimerkiksi vanhat ajopäiväkirjat kertovat toisinaan myös hälytyksistä ja muusta toiminnasta, mihin on ajettu ja milloin.

Perinnetoiminnassa on hyvä nähdä palotoimi myös laajasti osana yhteisönsä elämää ja historiaa. Esimerkiksi palokaluston ja sammutustyön lisäksi palokuntakulttuuriin aikanaan kiinteästi kuuluneen huvitoiminnan dokumentointi on myös merkittävää. Säilyttämisen arvoista aineistoa voivat olla yhtä hyvin vanhat mainokset tai kuvat palokunnan tansseista ja urheilukilpailuista, tai esimerkiksi vanha valistusmateriaali.

Erilaista aineistoa kannattaa myös pyrkiä keräämään aktiivisesti talteen palokunnan veteraaneilta ja entisiltä jäseniltä. Veteraaneja haastattelemalla ja kirjaamalla tarinat talteen voidaan taltioida vanhaa ajankuvaa ja historiaa joka muuten katoaisi.