Kokoelman taustaa

Enemmistö museon esineistöstä on säilynyt aikoinaan sattuman kaupalla. Tosin poikkeuksiakin on ollut. Muun muassa jo vuonna 1951 Helsingin palokunnan 90-vuotisjuhlapäivän yhteydessä Palontorjunta-lehdessä julkaistussa artikkelissa esiteltiin myös säilytettäväksi aiottua tulevaa museopaloautokalustoa. Artikkelin taustalla oli Helsingin silloinen palopäällikkö Leo Pesonen (palopäällikkönä 1948 -54).

Toinen esitellyistä, historiallisista autoista oli tuolloin vielä vara-letkuautona käytetty Suomen ensimmäinen bensiinikäyttöinen ruiskuauto; Ruotsissa paloautoksi valmistettu Scania-Vabis vuosimallia 1916. Tämän "ykkösauton" lisäksi toinen aiotuista museoautoista oli "vanha viitonen"; ensimmäiseksi Suomessa rakennetuksi paloautoksi mainostettu Fiat vuodelta 1925. Kumpikaan ei silti säilynyt jälkipolville asti. Pesosen aloitteesta jo pitkään varastoituna säilyneet historialliset "Museovaunujen kaksi ensimmäistä" päätyivät hänen päällikkökautensa mentyä hävitettäväksi. Koruton tarina kertoo että: "kun ykkönenkin oli mennyt, niin sai vitonenkin mennä... "
Vanhan esineistön tai historian arvostus oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kaiken kaikkiaan harvinainen ilmiö Suomessa.

Ennen nykyistä palomuseota oli Helsingin Palolaitoksella vanhaa esineistöä tallennettu varsin satunnaisesti. Museokalustoa oli ollut esillä mm. vuonna 1961 laitoksen 100 -vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä järjestetyssä historiallisessa näyttelyssä. Sittemmin 1960-luvulla museoesineistölle varattiin oma huone vuonna 1961 valmistuneen Haagan paloaseman kellarista. Kokoelmille saatiin myös vastuuhenkilö kun palokorpraali Martti Hytti nimettiin sivutoimiseksi palomuseonhoitajaksi vuonna 1966. Toiminta eteni kuitenkin pitkään vain säästöliekillä Hytin ja muutaman muun palomiehen harrastuksen varassa.

Nykyisin kokoelma käsittää noin 1800 esinettä, jotka ovat dokumentoitu. Suurimmat esineet ovat ajoneuvoja joita on 35 kpl.