Vapaaehtoinen palokunta VPK tekee arvokasta työtä

Vapaapalokunnat eivät päivystä paloasemillaan vaan hälytyksen sattuessa palokuntalaiset tulevat esimerkiksi työpaikaltaan tai kotoaan paloasemalle, pukeutuvat sammutusvarustukseen ja lähtevät paloautolla hälytyskohteeseen.

Nimensä mukaisesti vpk-toiminta perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Perinteisesti vpk-työ on ollut ja on yhä pääsääntöisesti palkatonta. Vapaapalokunnat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja niihin on voinut periaatteessa liittyä kuka tahansa. Aktiivijäsenyys edellyttää kuitenkin sitoutumista. Nykyään hälytystehtäviin osallistuminen edellyttää jäseneltä tiettyjen peruskurssien käymistä. Käytännössä aktiivinen hälytysosaston jäsen on jatkuvan harjoittelun ja perehdyttämisen lisäksi käynyt useita erikoiskursseja. Vaativampiin tehtäviin, esimerkiksi savusukelluksen suorittaminen edellyttää määriteltyä savusukelluskelpoisuutta joka edellyttää savusukelluskurssien ja kunto sekä soveltuvuustestin läpäisemistä ja tuon kelpoisuuden ylläpitoa.

Savusukelluskelpoisuus ja muut työsuojelulliset normit ovat samoja kuin ammattipalomiehilläkin. Monista tehtävistä selviytyminen edellyttää samanlaisia "ammattitaitoja" kuin vakinaisenkin palokunnan miehistöllä vaikka toiminta onkin vapaaehtoista ja harrastusluonteista. Suuressa osassa Suomen maaseutua vapaapalokuntalainen joutuu hälytystehtävissä yhtä vaativiin pelastustehtäviin kuin suuremman kaupungin vakinaisissa palokunnissa toimivat ammattilaisetkin.

Vapaaehtoisten palokuntalaisten "ammattitaito" onkin kouluttautumisen lisäksi pitkälti sidoksissa hälytysmääriin ja niistä mahdollisesti kertyneeseen kokemukseen.

Vpk:en rooli ja hälytystehtävien määrä vaihtelee olosuhteista (mm. asukastiheydestä) ja paikallisista järjestelyistä riippuen eri paikkakunnilla. Vpk:n hälytysvalmius, lähtönopeus, yksiköiden ja miehistön määrä ja laatu on määrätty vpk-yhdistyksen alueellisen pelastustoimen kanssa tekemän sammutussopimuksen mukaan. Tästä tulee myös vpk:sta käytetty nimitys sopimuspalokunta.

Sammutussopimuksessa vpk sitoutuu vastaamaan sopimuksessa määritellyistä tehtävistä ja saa vastavuoroisesti alueelliselta pelastustoimelta taloudellista tukea ja esimerkiksi kalustoa ja sen huoltopalveluja. Aikaisemmin vpk:t olivat sopimussuhteessa sijaintikuntansa kanssa.

Vpk yksikköä johtaa hälytystilanteessa yksikönjohtajaksi koulutettu vapaapalokuntalainen kunnallisen päällystöviranhaltian eli pelastustyönjohtajan alaisuudessa.

Pienemmissä kaupungeissa vpk:t toimivat ensilähdön palokuntina pienen vakinaisen palokunnan tai puolivakinaisen palokunnan ohessa ja tukena.
Monella maaseutupaikkakunnalla vpk on silti ainoa palokunta. Tällöin vpk:n vastuulla on avunanto kaikissa sen toimialueella tapahtuvissa sammutus ja pelastustehtävissä ja lisäapukin tulee naapurikuntien vpk:sta. Monet vapaapalokunnat hoitavat nykyään myös vakinaisten palokuntien tapaan lääkinnällisen pelastustoimen piiriin kuuluvaa ensivastetoimintaa. Ensivasteella tarkoitetaan sitä että palokunta hälytetään antamaan hätäensiapua vakavaan onnettomuuteen tai sairauskohtaukseen silloin kun lähin sairaankuljetusyksikkö joudutaan hälyttämään kauempaa. Ensivastetoiminta onki lisännyt joillakin paikkakunnilla vpk:n hälytysmääriä tuntuvasti viime vuosina.

Myös suuremmissa kaupungeissa toimii yhä vapaapalokuntia. Niillä on usein takanaan pitkät perinteet aivan palokuntatoiminnan alkuajoilta lähtien, mutta vakinaisen palokunnan hoitaessa nykyään kaikki päivittäiset hälytystehtävät on isompien kaupunkien vpk:lla vähemmän hälytyksiä. Näiden palokuntien tehtävänä onkin toimia pääasiassa varapalokuntina, poikkeustilanteiden reservinä ja lisäapuna harvemmin sattuvissa suuremmissa hälytyksissä ja jälkisammutuksessa. Vpk:n rooleissa on kuitenkin  paikkakuntakohtaisia eroja eri kaupungeissa. Jotkut kaupunki vpk:t ovat myös erikoistuneet joillekin tehtäväalueille, kuten tulipalojen jälkivahingontorjuntaan tai myrskyvaurioiden selvittämiseen, mikä on lisännyt niiden tehtävämääriä. 

Aikanaan vpk:t ovat olleet palokuntajuhlineen, poikaosastoineen ja muine aktiviteetteineen merkittäviä tekijöitä yhteisönsä sosiaalisissa riennoissa. Alkuaikoinaan vpk:t olivat myös ensimmäisiä demokraattisia yhdistyksiä Suomessa. Niihin kun kuului jäseniä kaikista yhteiskuntaluokista ja säädyistä. Tämä oli aikanaan hyvin harvinaista ja on historiallisesti merkittävä ilmiö.

Aikain saatossa ja ympäröivän yhteiskunnan muuttuessa vapaapalokuntien kulttuurinen ja sosiaalinen merkitys on kuitenkin muuttunut. Tämän päivän aktiivinen vpk keskittyy ensisijaisesti palo ja pelastustyön piiriin kuuluvaan toimintaan.
Hälytysosastojen lisäksi vpk:ssa toimii kuitenkin nykyäänkin myös nuoriso, -nais ja veteraaniosastoja. Vaikka esimerkiksi vpk:n nuoriso-osastojen, joita aikaan kutsuttiin poikaosastoiksi alkuperäinen tarkoitus oli kouluttaa tulevia palokuntalaisia, tekevät ne tänä päivänä monella pienemmällä paikkakunnalla myös merkittävää nuorisotyötä.